On vuosi 1976, kun kolmekymppinen Mikko Liettilä avaa ensimmäisen Markantalon Vantaan Ylästölle. Se on uuden sukupolven liike, joka edustaa valkoisten kodinkoneiden tavoitelluimpia merkkejä.

– Ideana oli myydä hyviä kodinkoneita tehokkaasti. Se oli Markantalon voima ja vahvuus, Liettilä kertoo 33 vuotta myöhemmin.

Ja suomalaiset ostavat. Cylindan pesukoneet menevät kuin kuumille kiville. Myyminen on hauskaa ja Markantalo laajenee.

1980-luvun puolivälissä Liettilä myy yrityksen kahdelle vähemmistöosakkaalle sekä Erkki Tuoviselle. Toimitusjohtaja Tuovinen on pidetty työnantaja, joka vahvistaa yritystä entisestään.

Laajeneminen
Kun vuosituhat vaihtuu, Tuovinen luotsaa Markantalon suomalaisten pääomasijoittajien syliin. Markka pysyy yrityksen nimessä, vaikka kansa käyttää jo euroja.

Uudet sijoittajat kasvattavat ketjua niin nopeasti, että työntekijöitä hirvittää. Harva se kuukausi Markantalo ostaa pienemmän yrityksen jostain päin Suomea.

Myyjät ovat kuitenkin motivoituneita. Provisiot houkuttavat myymään, samoin valmistajien järjestämät myyntikilpailut ja muut porkkanat.

Kannattava myyminen on helppoa, kun tuotteiden sisäänostohinnat ovat kaikkien tiedossa ja niistä on helppo laskea kate.
– Henki oli hyvä. Ei ollut mitään, mikä olisi ollut vaikeaa, kuvailee yksi työntekijöistä.

Tarjoustuotteita on varastoissa riittävästi, tai jos ei ole, niitä tilataan lisää. Myymälöillä on vakioasiakkaita, jotka saattavat pistäytyä useita kertoja kuukaudessa.

Markantalon liikevaihto liki kaksinkertaistuu muutamassa vuodessa. On selvää, että sijoittajat lihottavat sitä myytäväksi.

Gigantisointi
Lähes 50 miljoonaa euroa. Se on summa, jonka brittiläinen DSG International on valmis panostamaan Suomen markkinoihin. Alkuvuonna 2006 suomalaiset sijoittajat myyvät Markantalon osaksi DSGI:n omistamaa Elkjøp-konsernia. Samaan konserniin kuuluu myös Gigantti, joka on laajentunut voimakkaasti ympäri Suomea.

Uusi omistaja alkaa ajaa Markantaloa samaan muottiin Gigantin kanssa. Toimintamalli on peräisin Pohjoismaiden elektroniikka- ja kodinkonemarkkinoita hallitsevalta norjalaiselta Elkjøpilta ja sen isännältä, muun muassa Dixonsia pyörittävältä DSGI:ltä.

Myyjien provisiopalkat muutetaan kiinteiksi. Ammattiylpeys ja -etiikka horjuvat. Kun mainostettua Electroluxin astianpesukonetta tulee myyntiin vain kaksi, ja asiakkaille käsketään niiden sijaan myydä kovemmalla hinnalla heikompilaatuista Upoa, myyjät jättävät mieluummin kokonaan myymättä.

Markantalolaisten pitää luopua vuosia vaalituista suhteista kodinkonevalmistajiin ja alkaa tilata tavaraa ketjun keskusvarastosta Ruotsin Jönköpingistä. Tuotteiden sisäänostohinnat eivät enää ole tiedossa, joten myyjät eivät voi laskea niille katteita. Ketjujohto käskee murskata siihen käytetyt taskulaskimetkin tarpeettomina.

Konsernin varastojärjestelmän käyttö on markantalolaisille salatiedettä, johon ei kunnolla opasteta.
– Hinta pomppi koko ajan. Jos et sinä päivänä tilannut, kun hinta oli halpa, se oli seuraavana päivänä jo kalliimpi. Mainokset oli tehty etukäteen eikä me osattu tilata oikeena päivänä sitä tavaraa, kertoo Arto Juslenius.
Mutta Gigantti osaa. Markantalolaisten näkökulmasta se saa aina mitä tarvitsee: uusimmat mallit parhaaseen hintaan.

Talouslukujen valossa Markantalo pystyi ennen yrityskauppaa ostamaan tavaransa halvemmalla kuin osana DSGI:a, vaikka ison kansainvälisen konsernin etuna pitäisi olla sisäänostohintojen lasku. Kaupan jälkeen Markantalon liikevaihdon kasvu pysähtyy. Gigantin liikevaihto kasvaa.

Alasajo
Talousasiantuntija Arto Suninen uskoo, että brittiläisellä liikkeenjohdolla on osuutensa siihen, että Markantalon talous saatiin laillisilla keinoilla näyttämään surkealta.

Konsernissa emoyhtiön hallitus voi vaikuttaa tytäryhtiöiden talouksiin esimerkiksi siirtohinnoittelulla – jolla ohjataan voittojen kerääntyminen haluttuun konsernin osaan – sekä konserniavustuksilla – joka on konsernin eri yhtiöiden välistä tukea, josta on verotuksellista hyötyä. Merkkejä näistä löytyy myös Markantalosta.

Tilinpäätöstietojen mukaan Markantalon henkilöstökulut kasvavat yrityskaupan jälkeen roimasti, vaikka liikevaihto putoaa. Gigantissa tilanne on samaan aikaan päinvastainen.

Eikä se varastojärjestelmän oikuista johdu, kun Markantaloihin alkaa pyytämättä ilmestyä keskusvarastolta vanhoja televisiomalleja.

– Niitä piti myydä halvalla pois. Jokaisesta saatiin meille näyttämään monta tuhatta euroa tappiota. Ihan tarkoituksellista alasajoa se oli, Juslenius sanoo.

Vuosikausia voittoa tehnyt Markantalo on yhtäkkiä lähes 15 miljoonaa euroa tappiolla. Kun Markantalo kamppailee vaikeuksissaan, Gigantti välttää neljän miljoonan verot, kun konserni myöntää sen nimissä Markantalolle tukea konserniavustuksena. Toinen siis hyötyy toisen kärsimyksestä.

Markantalon romahdus on niin ankara, että vastaavassa tilanteessa pörssiyhtiön hallituksilla on tapana vaihtaa johto. Mutta Markantalo irtisanoo työntekijät. Kaikki. Töitä saa jatkaa, jos suostuu palkanalennukseen. Juslenius saa tarjouksen 600 euroa alemmasta kuukausipalkasta. Hän päättää jättää yhtiön, jota on palvellut yli 20 vuotta.

– Jonkinnäköinen laillinen huijaus siellä tapahtui, hän sanoo.

Virheet
Markantalon toimitusjohtaja Irmeli Rytkönen ei väsy ihmettelemään PAMin väitteitä Markantalon tahallisesta alasajosta.

– Eihän mikään yritys, vaikka olisi minkälainen johto, pysty tekemään hyvästä yrityksestä vuodessa valtavan tappiollista. En ymmärrä, miksi kukaan maksaisi jostain yrityksestä 50 miljoonaa vain ajaakseen sen alas. Tästä ei ollut mitään taloudellista hyötyä kenellekään.

Miksi iso konserni sitten tekee näin surkean kaupan?
Rytkönen toteaa, kuten aiemminkin, ettei hänen edustamansa konserni saanut sitä mitä luuli ostavansa. Vasta kauppojen jälkeen ostaja alkoi tutkia tuloslaskelmaa ja tasetta ja Rytkösen mukaan ”sieltä löytyi aika paljon yllätyksiä”. Yllätysten sisältöä hän ei halua kommentoida, koska ne ovat liikesalaisuuksia.

Rytkönen myöntää virheitäkin. Markantalon liikkeiden ja toimintojen uudistamiseen kului rahaa, mutta sillä ei ollut toivottua vaikutusta myyntiin. Toisaalta Rytkönen syyttää myös Markantalon entistä johtoa, joka lisäsi myymälöitä ennen konsernikauppaa. Sitten oli provisiopalkkauksen muuttaminen kiinteäksi.

– Se ei ehkä ollut hyvä veto. Toiset vain eivät innostu siitä, että palkka tulee kuin manulle illallinen.

Maali
Vantaan käräjäoikeus toteaa 18.6.2009, että työntekijöiden palkkojen alentaminen oli oikeutettua, koska taloutta oli yritetty muilla toimilla kääntää tarpeeksi. Markantalo järjestää eri puolilla Suomea loppuunmyyntejä, joihin asiakkaita kehotetaan tulemaan peräkärryn kanssa. Kauppaa tekevät myyjät irtisanomisajalla. Neljä liikettä jatkaa Gigantteina.

Suninen näkee Markantalon tarinassa maailmantalouden ilmiön, jolla on juuret syvällä historiassa.

– Tämä on talouskolonialismia. Se, joka hallitsee kauppareittejä, hallitsee kaikkea. DSGI:n tapaisten konsernien paperit kulkevat aina emomaan, eli tässä tapauksessa Iso-Britannian kautta, ja tavara liikkuu omia reittejään.
Siinä mielessä Markantalon alasajo on liiketaloudellisesti järkeenkäypä ratkaisu.

Yrityksen perustajan, Mikko Liettilän näkökulmasta kodinkonekaupasta hävisi hauskuus jo hyvän aikaa sitten.

– Nyt se on kovaa ammattimaista peliä, hän sanoo.

Näin Markantalo katosi

1976 Mikko Liettilä perustaa Vantaalle Tarkantalon, jonka nimi muutetaan pian Markantaloksi.

1986 Liettilä myy Markantalon Eino ja Martti Kaartiselle sekä Erkki Tuoviselle.

1999 Gigantti avaa ensimmäisen Suomen-myymälänsä Vantaalla. Toimitusjohtajana on juristi Irmeli Rytkönen.

Syksy 2000 Markantalo myydään suomalaiselle sijoittajaryhmälle. Liikevaihto 156 milj. markkaa. Myymälöitä 6. Suurin omistaja pääomasijoittaja Helmet Capital.

2001 Markantalo laajenee voimakkaasti yritysostoin. Vuoden lopussa myymälöitä on 16.

2003 Markantalolla on 19 myymälää, 170 työntekijää ja 76 milj. euron liikevaihto.

2006 Markantaloja on 21, työntekijöitä 270 ja liikevaihto 120 milj. euroa. Tulos koko ajan positiivinen. Gigantilla on 19 myymälää.

Kevät 2006 Gigantin omistava DSGI ostaa Markantalon osaksi Elkjøp-konsernia 49 milj. eurolla. Markantalon vanha johto jatkaa, mutta hallituksen puheenjohtajaksi nousee DSG Finlandin maajohtaja Irmeli Rytkönen.

2006 Markantalo avaa 12 Market-myymälää ja kaksi omaa myymälää. Tulos alkaa heiketä. Liikevaihto putoaa ja henkilöstökulut kasvavat nopeasti. Tilikaudelta 1.1.2006 – 30.4.2007 tulee yli 3 milj. euron tappio.

2007 Irmeli Rytkösestä tulee Markantalon toimitusjohtaja ja Gigantin henkilöstöpäälliköstä myös Markantalon henkilöstöpäällikkö.
Markantalolaisten palkat muutetaan provisiopalkoista kiinteiksi.

2008 Markantalon liiketappio on tilikaudella 1.5.2007 – 30.4.2008 lähes 15 milj. euroa. Gigantin nimissä myönnetään konserniavustusta runsaat 13 milj. euroa. Gigantin tase vahvistuu ja Markantalon  maksuvalmius heikkenee, koska konserniavustus merkitään Markantalon taseeseen saamisina. Gigantti välttää 4 milj.  euron verot.

Toukokuu 2008 Koko yhtiön myymälähenkilökuntaa koskevat yt-neuvottelut alkavat. Market Markantalo -toiminnasta luovutaan.

Kesä 2008 420 työntekijää saa kirjeen, jonka mukaan heidät irtisanotaan ja työtä tarjotaan uusilla, huonommilla ehdoilla ja alemmalla palkalla. Osa lähtee, osa jää.

Helmikuu 2009 PAM aloittaa Markantalon valtakunnallisen boikotin. Työntekijät osoittavat kauppojen edessä mieltään luottamusmies Ilkka Liettilän potkuja vastaan. PAM, Suomen Kaupan Liitto ja Liettilä sopivat, että luottamusmiehen työsuhteen purku korvataan rahalla.

Maaliskuu 2009 Markantalossa aloitetaan 256 työntekijää koskevat yt-neuvottelut. Syynä kannattamaton toiminta.

Toukokuu 2009 Yt-neuvottelut päättyvät. 19 myymälää lopetetaan.
Turun, Porin, Jyväskylän ja Forssan Markantaloista tulee Gigantteja. Markantalon yritysmyynti ja verkkokauppa jatkuvat 10 työntekijän voimin.

Kesäkuu 2009
Markantaloissa loppuunmyyntejä. Vantaan käräjäoikeus päättää, että yrityksellä oli oikeus alentaa palkkoja kannattamattomuuteen vedoten.
Gigantilla on Suomessa 37 myymälää.

-PAM.fi

Työntekijöiden Pam hävisi oikeusjutun Markantaloa vastaan

Vantaan käräjäoikeuden mukaan Markantalolla oli oikeus alentaa työntekijöidensä palkkoja taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten.

Ratkaisu annettiin torstaina.

Palkkoja alennettiin viime syksynä.

Markantalo irtisanoi työntekijänsä ja palkkasi heidät sitten takaisin pienemmällä palkalla.

Pudotus oli muutamasta kympistä muutamaan sataseen kuukaudessa.

Yrityksen mukaan sen taloudellinen tilanne oli niin huono, että alennus oli välttämätön.

Palvelualojen ammattiliitto Pam haki asialle oikeutta.

Ammattiliitto vaati toteen näytettäväksi, että Markantalolla ei ollut oikeutta muuttaa palkkaa koskevia sopimusehtoja. Muita vaatimuksia liitolla ei ollut: riita oli periaatteellinen.

Pamin mukaan Elkjøp-konserni, joka osti Markantalon vuonna 2006, ajoi tahallaan yhtiön talouden kuralle.

Siitä todistaa liiton mukaan se, että samaan aikaan kun Markantalo ajautuu ahdinkoon, konsernin toinen yritys Gigantti menestyy hyvin.

Koska liitto piti Markantalon talousahdinkoa tahallaan aiheutettuna, se piti palkanalennuksia perusteettomina.

Vantaan käräjäoikeuden tuomarin, laamanni Heikki Nousiaisen antamassa ratkaisussa todetaan yrityksellä olleen taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa työntekijöitään tai alentaa heidän palkkojaan.

Oikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että Markantalon taloudellinen ja tuotannollinen peruste palkkojen alentamiseen olisi ollut seurausta sisäisistä järjestelyistä.

Oikeus hylkäsi 18 yhtiön työntekijän kanteet ja määräsi Pamin maksamaan Markantalolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena kaikkiaan 3600 euroa.

- HS.fi

Pam syyttää Markantalon tappioita konsernista ohjatuiksi

Vantaan käräjäoikeudessa käsiteltiin tiistaina kodinkoneliike Markantalon 18 työntekijän palkanalennuksia.

Markan talo Oy irtisanoi heidät vuosi sitten ja palkkasi sitten takaisin pienemmällä palkalla. Palkka putosi muutamasta kympistä muutamaan sataan euroon kuukaudessa.

"Markantalon tilanne oli niin heikko, että muiden säästötoimien ohella palkanalennus oli välttämätön", Markan talo Oy:n asiamies Kirsi Eksymä sanoi oikeudessa.

Markantalo myytiin 2006 kansainväliselle Elkjøp-konsernille, joka omisti kodinkoneketju Gigantin. Palvelualojen ammattiliitto Pamin mukaan konserni otti strategiseksi linjakseen saada Markantalon tulos näyttämään negatiiviselta.

"Perusteita palkkojen alentamiselle ei ollut", Pamin lakimies Liisa Aro sanoi Vantaan käräjäoikeudessa.

Eksymä puolestaan vakuutti, että Markantalo yritettiin pelastaa kaikin tavoin.

Markantalon perustaja ja pitkäaikainen omistaja Erkki Tuovinen sanoi oikeudelle, että kohtalokkaaksi osoittautui Tradeka-sopimus, ja ykkösbonuskortin käyttöönotto Markantalon myymälöissä. Se söi katteesta puolet.

Aro ei pitänyt uskottavana, että juuri yrityskaupan aikaan Gigantin tulos lähti nousuun, mutta Markantalon talous romahti.

"Erittäin hyvin voiva yritys on muuttunut erittäin nopeasti tappiolliseksi, ja samaan aikaan saman konsernin toinen yritys on noussut", hän sanoi.

Pamin juristi sanoi, ettei Markantalon tapausta voi verrata niihin korkeimman oikeuden (KKO) päätöksiin, joiden mukaan palkanalennukset voidaan hyväksyä silloin, jos ne pelastavat koko yrityksen.

Oikeus antaa ratkaisunsa 18. kesäkuuta.

- HS.fi (Julkaistu: 10.6.2009 lehdessä osastolla Politiikka)